Optisten kelianturien testaus lentoasemaolosuhteissa

By in
207

Suomessa lentoasemien kunnossapitoon liittyy kansainvälinen ICAO:n (International Civil Aciation Organization) standardien mukainen raportointijärjestelmä, jossa raportoidaan kiitoteiden keliolosuhteet. Keliolosuhteita kuvataan mm. raportoimalla kelityyppi ja kiitotiellä olevan aineksen (esim. lumi tai sohjo) kerrospaksuus. Kerrospaksuuden mittaukseen ei ole käytettävissä mitään automaattista mittausjärjestelmää, vaan se perustuu pitkälle aistinvaraiseen arviointiin ja mittaviivaimen kanssa tehtyihin pistokokeisiin. Kerrospaksuuden arviointi on haastavaa, sillä yleiskuva kerrospaksuudesta jopa 18 hehtaarin laajuisella kiitotiellä on kyettävä luomaan nopeasti.

Suomessa sekä Vaisala Oyj (DSP310) että Teconer Oy (RCM411) ovat kehittäneet ns. mobiilin optisen kelianturin, joka kertoo mm. mitattavan pinnan kelityypin ja kerrospaksuuden (kuva 1). Tässä tutkimuksessa on selvitetty DSP310:n ja RCM411:n kykyä mitata kerrospaksuutta, kelityyppiä ja kitkaa lentoasemaolosuhteissa.

optiset kelianturit
Kuva 1. Mobiilit kelianturit DSP310 (ylempi sininen ympyrä) ja RCM411 (alempi sininen ympyrä). Anturien käyttöliittymä toimii ajoneuvossa olevassa matkapuhelimessa.

Kiitoteiltä löytyvät kerrospaksuudet ovat yleensä varsin ohuita. Sohjoa ja märkää lunta on yleensä korkeintaan muutamia millejä, kuivaa lunta voi olla 2-3 senttiä. Optisille keliantureille erityisen paksut kerrospaksuudet ovat haasteellisia mitattavia optisten rajoitteiden vuoksi. Mittaukset osoittivat, että kelianturit arvioivat yli 10 mm:n märän lumen kerrospaksuudet joko liian alhaisiksi tai tunnistamattomiksi

Optiset kelianturit ilmaisevat kerrospaksuuden vesiekvivalenttina, eli lukuna, joka kertoo sellaisen vesipatsaan korkeuden, mikä syntyisi, kun mitattava lumi-, sohjo- tai jääaines sulatettaisiin. Tässä tutkimuksessa verrattiin optisten anturien kiitotiellä mittaamia ekvivalenttiarvoja punnitsemalla arvioituun vesiekvivalenttiin.

Kun paksummat kerrospaksuudet jätetään tarkastelun ulkopuolelle, kelianturien voidaan katsoa mittaavan kerrospaksuutta suuntaa antavasti. Mikäli keliantureita haluttaisiin käyttää kerrospaksuusarvioinnin tukena, se edellyttäisi käyttäjältä kohtalaisen laajaa kokemusta kelianturin käyttäytymisestä eri olosuhteissa. Tehtyjen testien perusteella suositellaan, että kelianturien ilmoittama lukema ei olisi ainoa tiedonlähde kerrospaksuusmittauksissa.

Sen sijaan keliluokittelussa kelianturit vaikuttivat varsin luotettavilta. Mikäli keli on vaihtelevaa, kelianturit saattavat kyetä antamaan kohtalaisen luotettavan kuvan kelijakaumista. Jo aiemmissa tutkimuksissa on todettu, että kelianturien kyky luokitella keli paljaaseen versus talvipintaiseen on varsin tarkka.

Tutkimuksessa kelianturien kitkanmittauskykyä verrattiin Suomen lentoasemilla käytettävään BV-11 kitkamittariin. Kitkalukemien korrelaatio ei vaikuttanut yhtä hyvältä kuin aiemmissa maanteillä tehdyissä testeissä, joissa vertailukohtana olivat jarrutuskitkamittarein saadut kitkalukemat.

54321
(0 votes. Average 0 of 5)